Dreissigacker

Viinitila Dreissigacker nauttii erinomaisesta maineesta, joka on kovalla työllä ansaittu vuosikymmenten aikana ja jota Jochen Dreissigacker on entisestään vakiinnuttanut.

Dreissigacker – suurin harppauksin kohti modernia

Jo muutaman silmänräpäyksen jälkeen käy selväksi, että Dreissigacker elää viineilleen. Rakkaus yksityiskohtiin näkyy jo talon peruslaaduissa ja jatkuu johdonmukaisesti aina yksittäisiin tarhoihin asti. Dreissigacker kiinnittää samalla valtavasti huomiota kestävään toimintaan sekä rinteillä että kellarissa. Päätös siirtyä luonnonmukaiseen viininviljelyyn ei ole pelkkää muotivirtausten seuraamista, vaan intohimon seurausta omia viinejä ja tarhoja kohtaan. Tähän liittyy lisääntynyt käsityömäinen työpanos, sillä kitkentä ja maan ilmastus tehdään nykyään yksinomaan käsin. Toinen Dreissigackerin viinien laatuajattelun kulmakivi on satomäärän vähentäminen. Sen ohi ei ole tietä laatuviineissä. "Vihreän sadonkorjuun" aikana leikataan pois vähintään kolmannes rypäleistä. Ne parantavat luonnollisena lannoitteena maaperän laatua, houkuttelevat hyötyeliöitä ja varmistavat, että köynnös voi keskittyä jäljelle jääneisiin terttuihin. Tuloksena on uutospitoisempia, täysin kypsyneitä marjoja, jotka paremman ilmastuksen ansiosta kestävät paremmin ei‑toivottua hometta.

Sadonkorjuu

Dreissigackerilla rypäleet poimitaan – kuten ei muuten voisi odottaakaan – käsin ja valikoiden. Tämä tarkoittaa, että samaa lohkoa korjataan useaan kertaan, sillä talolle kelpaavat vain fysiologisesti täysin kypsät marjat. Dreissigackerin kellarirakennukset sijaitsevat suoraan Bechtheimin pikkukaupungin keskustassa, mikä takaa lyhyet etäisyydet ja niihin liittyvän rypäleiden tuoreuden sadonkorjuussa. Dreissigackerin tarhat kaartuvat puolikuun tavoin Wonnegauhun kuuluvan pienen paikkakunnan ympärille.
Seuraavat tarhat on istutettu Rieslingillä, Pinot Noirilla (Spätburgunder), Pinot Blancilla (Weißburgunder) ja Silvanerilla:

• Dreissigacker on istuttanut Hasensprungin, Aulerdin, Geyersbergin, Rosengartenin ja Morsteinin Rieslingillä
• Einzigacker on istutettu yksinomaan Pinot Blancilla (Weißburgunder)
• Kirchspielissä kasvaa Silvanerin ohella myös Rieslingiä

Dreissigacker – kärsivällisyyttä ja huolellisuutta

Kun Jochen Dreissigacker otti vanhempiensa viinitilan haltuunsa, hän ei ainoastaan vienyt maaperänhoitoa kohti luonnonmukaista viljelyä, vaan alkoi myös istuttaa uudelleen viinitila Dreissigackerin parhaita tarhoja. Tulokset löytyvät lasissa olevina mestariteoksina. Näiden viinien taustalla on yksi herkullisimmista kompromisseista, joita olemme tähän mennessä saaneet maistaa. Koska köynnösten ikä ei vielä riittänyt korkeimpiin VDP-luokituksiin, mutta parhaiden tarhojen ei haluttu hukkuvan kylä‑ ja taloviinien sekaan, päätti Jochen Dreissigacker valmistaa nuorista köynnöksistä puhtaanpiirteisiä Rieslingeja ja Pinot Noireja (Spätburgunder). Tavoitettu laatu oli niin korkea, että jo ensimmäisten maistelujen jälkeen nimi "Wunderwerk" oli kuin kiveen hakattu. Wunderwerk-sarjan viineihin Dreissigacker on käyttänyt yksinomaan Rosengartenin, Geyersbergin ja Steinin tarhojen köynnöksiä, joiden ikä on viidestä viiteentoista vuotta. Jotta vielä nuoret köynnökset tuottaisivat täydellistä sadonkorjuumateriaalia, vain 50 % rypäleistä jätetään vihreän sadonkorjuun jälkeen kypsymään. Nämä korjataan eri kypsyysvaiheissa ja kevyesti murskattuina ne varastoidaan erillään toisistaan, ennen kuin ne kokoonpantuina saavat seurata samaa tietä kuin kaikki Dreissigackerin viinit.

Jos Dreissigackerin rypäleiden vinifikaatio pitäisi tiivistää kahteen sanaan, olisi ne helppo kuvata näin – kärsivällisyys ja huolellisuus. Valikoiden käsin poimitut rypäleet kuljetetaan viinitilalle pienissä astioissa ja puristetaan hellävaraisesti. Viljelyhiivoja ei käytetä lainkaan. Ainoastaan rypäleissä luonnostaan esiintyvät hiivat huolehtivat viikkoja kestävästä käymisprosessista. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi nuori viini siirretään käyminen jälkeen ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin tankeihin ja suuriin puutynnyreihin. Kypsytyksen aikana viiniä maistetaan yhä uudelleen, jotta lopullinen, täydellinen sekoitus löytyy – Sisyfoksen työ, joka kannattaa!